Historiallinen Villikettujen kausi Kakkosessa
Kausi 2017 oli historiallinen, sillä ensimmäistä kertaa keskisuomalaisseuralla oli joukkueet sekä Veikkausliigassa että Kakkosessa.
JJK:n edustusjoukkeu nousi kauden 2o16 päätteeksi Veikkausliigaan, reservijoukkue Villiketut taas jäi niukasti pois Kakkosesta jäätyään Kolmosen lohkossaan toiseksi. Kakkosen paikka tuli kettuleiriin kuitenkin kevättalvella täydennysmenettelyn kautta, kun FC YPA ei pystynyt lähtemään kauteen.
Sekä edustusjoukkueen että reservijoukkueen pelaajisto on JJK:ssa vahvasti omavarainen ja molemmissa sarjoissa Kettupaidoilla olikin poikkeuksellisen paikallinen miehistö. Edustusjoukkue on tällä hetkellä ansaitulla lomalla ennen uuden kauden alkamista, nuorten ja Villikettujen osalta kauteen 2018 tähtäävä treenikausi on käynnistynyt.
Ennen kuin perehdytään uuden kauden kuvioihin, tässä vielä läpi käytynä historiallinen kausi 2017 Villikettujen osalta!
Alku kaudella 2011
Oman seuran pelaajapolun läpikäyneiden ja junioriputken päättyessä sieltä uloskasvavien pelaajien kehittäminen eteenpäin on JJK:lle tärkeä asia. Pitkälti omien poikien varaan rakennettu seuran pelaajapolitiikka edellyttää yhtenäisiä linjauksia sekä pelitavan että valmennuksen kohdalla.
Reservijoukkue Villikettuja perustettaessa 2011 JJK:ssa nähtiin, että hyppäys junioreista suoraan edustusjoukkueeseen on liian iso. Tällöin ajateltiin, että lupaavimmat nuoret olisivat 1-2 vuoden reserveissä pelaamisen jälkeen valmiimpia nousemaan seuran edustusjoukkueen mukaan.
JJK:n tavoitteena Villikettujen perustamisesta asti on ollut nostaa joukkue Kakkoseen, joka tarjoaisi kehittyville pelaajille riittävän tasokkaita pelejä miesten sarjoissa. Viime kauden Kolmosessa Villiketut jäivät niukasti nousijan paikasta, joten kuluvan vuoden keväällä vuosien tavoittelun jälkeen täydennysmenettelyn kautta eteen tullut sarjanousu kuitenkin lopulta yllätti.
Kakkosessa Villiketut sijoitettiin Kakkosen pohjoisimpaan, C-lohkoon. Joukkueen kauden tavoitteeksi asetettiin sarjapaikan säilyttäminen sekä joukkueen ja pelaajien edelleen kehittäminen. Joukkueen runko koottiin seuran A-juniori- ikäisistä sekä juuri A-nuorista uloskasvaneista pelaajista, ja sen päävalmentajana toimi Sami Mustalampi, kakkosvalmentajana Mika Marttinen ja maalivahtivalmentajana sekä koordinaattorina Janne Korhonen.
Tasaisessa lohkossa sarjapaikan säilyttäminen ei lopulta onnistunut, mutta esitykset olivat ajoittain hyvinkin miehekkäitä. Nuorella materiaalilla pelannut Villiketut pelasi juuri päättyneen kauden kuitenkin pirteästi putoamisesta huolimatta. Kakkosen Villiketut hyvästeli viimeisessä pelissään näyttävällä 5-2 kotivoitolla sarjanelosesta Närpiön Kraftista syyskuun lopussa.
Oman lohkonsa selvästi nuorimmalla pelaajakoostumuksella mukana ollut Villiketut kärsi kauden mittaan epätasaisista esityksistä, välillä pelattiin tasaisia pelejä kärkipään joukkueita vastaan, mutta usein tasaisetkin ottelut kääntyivät lopussa tappioiksi, joskus suurinumeroisestikin.
Paljon positiivista putoamisesta huolimatta, sillä etenkin joukkueen nuorimmat pelaajat kehittyivät kauden aikana suurin harppauksin. Joukkueen kakkosvalmentaja Marttisen mielestä on syytä nostaa erityisesti esiin 2000-luvulla syntyneet Vertti Lepo, Sami Nissinen ja Oskari Sallinen, sekä -99 syntynyt Nissisen topparipari Gentrit Kovaqi. Myös joukkueen kapteenina toiminut Jonne Porkka pelasi vahvasti. Useilla heistä lienee jo nyt mahdollisuus nousta tulevan talven aikana edustusjoukkueen harjoitusrinkiin.
– Kaikkiaan nuoret pysyivät hyvin Kakkosen vauhdissa, ero muihin oli oikeastaan yllättävän pieni. Emme pelanneet ennen kauden alkua kuin yhden pelin Kakkosen muita joukkueita vastaan, joten emme kovin hyvin tienneet etukäteen, mitä odottaa. Hetkittäin pystyttiin hyvin haastamaan koviakin joukkueita vastaan. Tasaisuus kuitenkin puuttui, ja johtajuuden puute näkyi sitten tulostaululla.
Joukkueen pallollinen peli kehittyi kauden mittaan paljon eteenpäin. Villiketut pystyi pelillisesti haastamaan lähes kaikki vastustajansa – kovimmaksi haasteeksi muodostuikin valmennuksen mukaan pelillinen kovuus etenkin molempien maalien edustoilla, kun kokeneemmat vastustajat pystyivät käyttämään hyväkseen Villikettujen keveyttä tiukoissa tilanteissa. Villiketut pystyivät kauden aikana liian harvoin käyttämään maalintekotilanteet hyväkseen, ja vastaavasti omassa päässä yksittäisistä virheistä vastustaja pääsi rankaisemaan tylysti.
– Ehkä se oli pääkopasta kiinni, maltti saattoi loppua tilanteissa ja kun fyysisesti pelaajat olivat tiukoilla, henkinen valmiustila ei pysynyt koko aikaa yllä ja fokus pääsi hetkittäin karkaamaan, arvelee Marttinen.
Joukkueen peli kärsi Marttisen mukaan johtavan pelaajan puuttumisesta puolustuslinjasta.
Pelillisesti suurimmat haasteet olivatkin pelin johtamisessa. Nuoret pelaajat joutuivat Kakkosen peleissä paljon aikaisempaa kovemmalle fyysisesti, kun vastassa oli kokeneita aikuispelaajia.
– Kokeneemman pelaajan ohjeistus ja puhe puolustuslinjassa olisikin usein auttanut rauhoittamaan pelaamista silloin, kun pelaaja itse on tiukoilla. Muutama kokeneempi pelaaja olisi kauden aikana pystynyt rauhoittamaan joukkueen peliä ja tuomaan tukea vaikeilla hetkillä, toteaa Marttinen.
Useita otteluita pelattiin joukkueella, joka olisi voinut pelata A-junioreiden SM-sarjaa. Useimmiten kentällä esiintyneen joukkueen keski-ikä jäi alle 20 vuoden. Kauden aikana Villikettujen avauskokoonpanossa Kakkosta pelasi jopa neljä B-junioria, joista 2001 syntynyt Oskari Sallinen sai tililleen myös uransa avausminuutit Veikkausliigassa pelatessaan edustusjoukkueessa kesäkuussa ennen siirtymistään lainalle hollantilaiseen FC Groningeniin.
Kovin nuorta ja miesten sarjoissa vielä kokematonta junioripitoista ryhmää oli alun perin tarkoitus vahvistaa muutamalla kokeneemmalla pelaajalla. Tätä kuitenkin hankaloitti C-lohkon vaatima matkustaminen, eikä siviilityön ja yli 12 tunnin pelimatkojen yhdistäminen kokeneemmille pelaajille ollut juurikaan mahdollista. Villikettujen vanhimmat pelaajat tällä kaudella olivatkin 1994 syntyneet edustusjoukkueen lainapelaaja Matti Kohonen ja loppukaudesta mukaan liittynyt Niko Kiiveri.
Lisäksi joukkueen materiaalin laajuuteen, tai sen puutteeseen, vaikutti se, ettei alkujaan ajateltu kuvio Veikkausliigassa pelaavan edustusjoukkueen vähemmän peliaikaa saavien peluuttaminen onnistunut alkuperäisen suunnitelman mukaan. Liigajoukkueen pitkään jatkunut loukkaantumissuma ei sallinut pelaajien käyttämistä hakemassa peliaikaa Villikettujen riveissä suunnitellussa mittakaavassa.
Näin Villiketut pelasi suuren osan peleistään varsin pienellä ringillä. JJK:ssa nähtiin kuitenkin tärkeäksi, että avauskokoonpanon ulkopuolelle jäävät mieluummin pelaavat A-junioreiden SM- sarjan pelejä kuin istuvat Villikettujen penkillä. Näin Villikettujen Kakkosen peleissä useimmiten vaihtopenkillä nähtiin vain varamaalivahti sekä kolme kenttäpelaajaa, joille peliaikaa olisi ollut luvassa vaihdosta.
Kauden päätteeksi hyvästä taistelusta huolimatta nuorten Villikettujen kohtalona oli putoaminen.
– Keskikesällä vielä näytti siltä, että säilytään ja hoidetaan väkisinkin riittävät pisteet, mutta siihen ei lopulta aivan pystytty, harmittelee Marttinen.
Sarjataso vaihtuu nyt Kakkosesta takaisin Kolmoseen, ja Marttinen näkeekin uuden sarjatason riittämättömänä monelle päättyvän kauden Villiketuista. Nuoremmista junioreista nousee taas ensi kaudeksi uusia pelaajia Villikettujen riveihin.