Sopimusrintamalla vuorossa on tällä kertaa kivenkova maalivahtikaksikko! Aati Riihimäki jatkaa kaksivuotisella sopimuksella, Ville Viljala puolestaan palaa Kettupaitaan vietettyään viimeiset viisi kautta paikallisvastus FC Vaajakosken riveissä. Viljalan sopimus on muotoa 1+1.

Sekä Riihimäki (1998) että Viljala (1995) ovat JJK:n omia kasvatteja. Riihimäki on käynyt läpi koko JJK:n junioriputken ja nousi kaudella 2018 Ykkösessä pelanneen edustusjoukkueen ykkösvahdiksi. Kausi päättyi Riihimäen osalta ennen aikojana loukkaantumiseen ja sittemmin tie vei OLS:n ja AC Kajaaniin Ykköseen kaudelle 2019. Kettupaitaan Riihimäki palasi kaudeksi 2020 ja on pelannut valtaosan viimeisten kahden kauden sarjapeleistä.

Kausi 2021 oli 23-vuotiaalta torjujalta erinomainen: rautaisen puolustuksen viimeisenä lukkona toiminut Riihimäki piti maalinsa puhtaana peräti 11 kertaa. Koko joukkue puolusti hyvin ja JJK päästikin kauden 22 pelissä vain 12 maalia.

–  Omalta osalta kaudella oli tietenkin paljon onnistumisia, mutta niin on vielä parannettavaakin. Tiedän, että on vielä paljon sellaisia kehitysaskelia, jotka on mahdollista ottaa. Maalivahtina tietenkin myös tuntuu, että jokainen päästetty maali on liikaa, eli voisi niitä vieläkin vähemmän olla, Riihimäki tuumaa.

Loistavat otteet eivät jääneet huomiotta, vaan Kakkosen C-lohkon pelaajat äänestivät Riihimäen kauden 2021 sarjan parhaaksi maalivahdiksi. Myös JJK:ssa Riihimäki pokkasi Vuoden pelaajan palkinnon.

– Tällaiset palkinnot tuntuu tietenkin äärimmäisen hyvälle, onhan se hienoa saada tunnustusta omasta työstään. Varmasti meidän joukkueesta moni muukin olisi ansainnut vuoden parhaan pelaajan palkinnon, mutta iso kiitos kaikille minua äänestäneille! Lupaan tehdä töitä sen eteen, että ensi kaudella olen taas vähän parempi.

Nyt Riihimäki teki kaksivuotisen jatkosopimuksen ja nähdään siis JJK:ssa kaudelle 2023 asti.

– Kun mietin eri vaihtoehtoja, totesin että täällä on juuri nyt mulle paras ympäristö kehittyä. Täällä on myös mahdollisuus saavuttaa jotain todella merkityksellistä hyvien ystävien kanssa, Riihimäki toteaa viitaten tavoitteeksi asetetun nousun Ykköseen.

Viljala puolestaan palaa kasvattiseuraansa nyt useamman vuoden tauon jälkeen. Viljala nousi JJK:ssa edustusjoukkueeseen jo B-juniori-ikäisenä ja debytoi Veikkausliigassa 17-vuotiaana kaudella 2012. Veikkausliigaa JJK:ssa kertyi tilille kaikkiaan yhdeksän ottelun verran, lisäksi kokemusta on Kakkosesta SJK:ssa sekä Ykkösestä EIF:ssa kausilta 2014-15. Takaisin JJK:hon tie vei kaudella 2016 paikkaamaan loukkaantunutta Teppo Marttista ja Viljala toimi lopulta tärkeänä lenkkinä Veikkausliiga-nousuun johtaneen kauden joukkueessa.

Viimeiset viisi kautta Viljala on kantanut ykköstorjujan vastuuta FC Vaajakoskessa. Pelaamisen ohella Viljala on myös opiskellut liikunnanohjaajaksi sekä toiminut seurassa työntekijänä, vastuuohjaajana FCV:n Jälkkärikerhossa.

– FCV-ajasta jäi paljon hyviä muistoja niin kentältä kuin sen ulkopuoleltakin, tärkeimpänä monet varmasti elinikäiset ihmissuhteet. Erityiskiitos toiminnanjohtaja Liekkisen Liisalle, joka on ollut itselle todella iso apu siirtymisessä pelaamisen lisäksi myös niin sanotusti normaaliin työelämään.

Nyt tuli kuitenkin aika palata Kettupaitaan.

– Sopimus päättyi nyt Vaajakoskella ja kun JJK:sta ilmaistiin kiinnostus, totesin että omat ja seuran tavoitteet tulevaisuudesta osuu hyvin yhteen.  Tonin (Lehtinen) ja Jorin (Särkkä) myötä täällä on tuttu ja laadukas valmennus, sekin helpotti päätöstä tulla takaisin. Molempien kanssa on oltu SJK:ssa yhtä aikaa ja Jori on tietenkin tuttu jo JJK:sta.

– Tavoite ensi kautta ajatellen on sama kuin viimeksi JJK:ssa pelatessa: nousu, Viljala linjaa.

Maalivahtivalmentaja Jori Särkkä onkin seurannut kummankin kettuvahdin kasvua nuoresta talentista aikuisten ammattilaiskentille asti.

– Meillä on nyt Kakkosen tasolle tässä erittäin kovat veskat ja kun tavoite on nousta, niin tämä kaksikko kestää kyllä vertailun jo ylemmillekin tasoille. Molemmat ovat erittäin monipuolisia, ominaisuuksiltaan moderneja maalivahteja, Särkkä kuvailee.

– Ja vaikka kummallakin on kokemusta monen kauden ajan jo ylemmiltäkin sarjatasoilta, ovat he maalivahdeiksi vielä nuoria ja kehitystä tapahtuu edelleen. Parasta ei varmasti siis ollakaan nähty vielä kummankaan osalta!