Näkökulma 1:
Ottelun erotuomarin fyysistä koskemattomuutta loukannutta pelaajaa voidaan rangaista varoituksella tai tarpeen vaatiessa suoralla ulosajolla. (Jalkapallon sääntökirja)
Näkökulma 2:
Tapasin Babatunde Wusun ensimmäistä kertaa vuonna 2006, taisi olla marras-joulukuun vaihteen pimeitä loskakelejä jolloin Suomi ei todellakaan ole parhaimmillaan. Tunde oli tulla tupsahtanut pohjoiseen kotimaastaan Nigeriasta viitisen vuotta aikaisemmin ja päätynyt monen mutkan kautta pelaamaan jalkapalloa Jyväskylään.
Ei meillä siinä alussa ollut kovin kummoista yhteistä kieltä, mitä nyt sönkötettiin pari sanaa englantia, pari sanaa suomea, mutta siitä huolimatta tämä kaveri teki heti ensikohtaamisesta lähtien minuun pysyvän vaikutuksen. Niin pysyvän että kukaan ennen Tundea eikä kukaan Tunden jälkeen ole vastaavaan pystynyt, ja tuskin tulee pystymäänkään. Ja tämä vaikutus oli, on ja tulee olemaan niin positiviinen kuin olla ja voi.
Tunde nimittäin kirjaimellisesti tartuttaa omaa positiivisuuttaan, omaa aurinkoisuuttaan kaikkialle missä kulkee ja kaikkiin ketä tapaa. Satoi tai paistoi, Tunde näkee kaikessa ja kaikissa hankalinakin hetkinä aina vain sen valoisan puolen ja kyynisinkin maanisdepressiivisyyteen taipuvainen suomalaisugrilainen ei voi kuin sulaa tämän kaverin edessä.
Tunde ei hätkähdä kun täysin tuntemattomat ihmiset tulevat juttelemaan kadulla, vaan ottaa jokaisen ihmisen sellaisena kuin he ovat ja omalla valloittavalla tavallaan kertoo jokaiselle kohdatulle että elämä on oikeasti hyvä asia ja ei ole mitään syytä muuta kuin hymyillä. Jopa viime maaliskuisina hetkinä kun pelissä tapahtuneen tapaturman takia Tundella oli halvaantuminen ja hengenlähtökin lähellä, Tunde muisti ne hyvät asiat elämässä ja vieraillessani sairaalassa se taisi olla enemmän Tunde joka lohdutti minua kuin toisinpäin. Ja tässä hän nyt on, vain jokunen kuukausi vakavan loukkaantumisen jälkeen, ilahduttamassa meitä kaikkia pelikentillä, tekemässä maaleja uskomattomalla tahdilla ja tartuttamassa valoisaa asennettaan missä tahansa kulkeekaan, missä tahansa pelaakaan.
On totta että Tunde on varmasti niin persoonansa kuin kulttuuritaustansakin kautta hyvin fyysinen henkilö, ei tarvitse olla kuin puolituttu jos sitäkään kun kadulla tavatessa jo halataan pidemmänkin kaavan kautta. Ja tämä aidosti sydämestä kumpuava, lämminhenkinen olemus ja toiminta varmasti saattaa välillä hämmästyttää ja kummastuttaa meitä keskimäärin vähän jäyhempiä suomalaisia, se nyt on vain luonnollista.
Mutta tarvitseeko tämän kulttuurieron takia jättää kauden ratkaisupelit väliin?
Toivottavasti ei. JJK enkä minä henkilökohtaisesti halua millään tavalla syyttää ottelun erotuomaria mistään, jokainen siellä kentällä niin pelaajia kuin tuomaristoa myöten elää hetkessä ja joutuu tekemään isojakin päätöksiä ilman sen kummempia miettimisaikoja. Teimme kuitenkin tänään maanantaiaamuna Palloliitolle vetoomuksen Tunden pelikiellon kumoamiseksi, koska mielestämme tapahtuneessa ei ole kyse mistään muusta kuin suuresta väärinkäsityksestä ja eri kulttuurien käyttämien kehonkielien törmäyksestä. Sen voinee jokainen ottelussa paikalla ollut tai videokoosteen nähnyt todeta itsekin.
-Joni
Kirjoittaja on JJK:n toimitusjohtaja, Tunden ystävä sekä hänen yltiöpositiivisen ja lämpimän elämän- ja jalkapalloasenteensa seuraaja numero yksi.
P.S. Oletko edes suunnilleen samaa mieltä kanssani? Käy JJK:n Facebook-sivulla peukuttamassa linkkiä tähän artikkeliin, voit samalla osoittaa tukesi ja ymmärryksesi tapahtuneelle!