21.7.2010, Töölö. HJK on juuri voittanut liettualaisen FK Ekranasin ja jatkaa matkaansa Mestareiden liigan karsinnoissa. Ottelun draaman kaari – Dawda Bah’n katsomoon epäselvältä näyttänyt ulosajo, Juhani Ojalan jatkoajan taannut maali, Ville Wallénin gamesaver ja Finnair Stadiumin räjäyttänyt, vapauttava voittomaali jatkoajan viime hetkillä – oli niin huikea, että fiilis stadionilla tempasi lopulta mukaansa myös kesälomareissullaan paikalle ajautuneen kolmen hengen JJK-fanimobin. Stadionilta kohti keskustaa kävellessä tunnelmoitiin. ”Miettikääpäs, miltä nyt tuntuis, jos HJK:n tilalla ois ollut JJK. Miettikää, miltä tuntuu, jos ollaan joskus europeleissä. Ei pysty kuvittelemaan edes.”  Vaikka JJK olikin tuolloin Veikkausliigassa ihan hyvissä asemissa, tuntuivat eurokentät niin kovin kaukaisilta. Divari ja edellissyksyn liigakarsinnat olivat vielä tuoreessa muistissa.

 

 

29.10.2011, Wiklöf Holding Arena, Maarianhamina. Pelikellossa on jo 90 minuuttia, kun kotijoukkueen brasialialaissaksalainen keskikenttämies Hendrik Helmke survaisee pallon Honka-kapteeni Tomi Maanojan selän taakse ja tasoittaa lukemiksi 1-1. Kun ottelu muutaman minuutin päästä vihelletään päättyneeksi, ei maalilla ja lopputuloksella ole oikeastaan juurikaan merkitystä IFK Mariehamnille, mutta Hongalta Helmken maali saa pronssin ja europelit lipumaan kiduttavasti käsistä. Toisen tuska on kuitenkin toisen riemu, joskin riemu on varsin laimea ilmaus tässä tapauksessa. Tajunnanräjäyttävä euforia lienee oikeampi termi kuvaamaan omaa otteluaan häviämässä olleen JJK-leirin tunnelmia Veritas Stadionilla niillä hetkillä, kun tieto ensin Helmken maalista ja sitten loppuvihellyksestä tipahteli kännyköihin katsomoon ja katsomosta kentälle. Sokaisevia tunteita, joita ei voi sanoin kuvata ja jotka eivät tule koskaan unohtumaan. Hendrik Helmke sai Jyväskylästä ikuisia faneja, JJK mitalinsa ja europaikkansa.

 

 

10.7.2012, Jyväskylä. Laukut on pakattu, passit päivitetty ja mahanpohjassa kihelmöivät perhoset – nyt JJK-leirissä valmistaudutaan keskiviikkoaamuna alkavaan keskisuomalaisen urheiluhistorian ensimmäiseen jalkapallon eurocup-vierasreissuun. Matkaan kohti Osloa lähdetään hykerryttävistä asetelmista, sillä ensimmäisestä osaottelusta takana on hieno 2-0-kotivoitto Stabaekista. Harjun stadionin tunnelmaa sillä hetkellä, kun Tamás Gruborovicsin komea veto painui norjalaisten verkkoon ottelun 16. minuutilla, on hyvin vaikea kuvailla. Tai sillä hetkellä, kun Jyväskylän oma kultapoika Babatunde Wusu viimeisteli läpiajostaan helpottavan 2-0-osuman. Sinipurppuraiset sydämet tulvehtivat riemua, rakkautta ja ylpeyttä, joka pursusi ilmoille mahtavana kannustuksena. Jatkopaikka on nyt tiukasti otteessa. Ajatus tuntuu yhä osin unenomaiselle – liiganousujuhlista Eurooppa-liigan karsintoihin tuntuu toisaalta olevan vain pari hassua silmänräpäystä, toisaalta ikuisuus. Jo parin vuoden otannalla on tapahtunut niin paljon, ettei voi kuin vain yrittää kuvitella, miltä tuntuu niistä, jotka ovat vuosikymmenten ajan raataneet jyväskyläläisen futiksen eteen, toivoneet ja uskoneet. Torstai-iltana JJK:ssa saatetaan olla valmistautumassa jo kovaa vauhtia Eurooppa-liigan toisen kierroksen kotiotteluun. ”Miettikää, miltä tuntuu, jos ollaan joskus europeleissä.” 

 

 

tunden_hyppy_jjk_stabaek_050712

 

 

Kettukirjeenvaihtajalle penkkiurheilijana lapsuudesta tutut, keskisuomalaisittain tyypillisemmät yleisurheilu ja talvilajit ovat varttuessa vaihtuneet holtittomaan rakkauteen kuningaslaji jalkapalloa kohtaan. Ajautunut huomaamattaan seuraamaan keskisuomalaista jalkapalloa lähempää kuin olisi koskaan uskonut – ja taktiikasta kun ei mitään ymmärrä, on seurattava tunteella. Raportoi säännöllisen epäsäännöllisesti tunnelmapaloja kettuleirin tiimoilta enemmän sydämellä kuin järjellä.

Kettukirjeenvaihtaja