2014-08-11_jjk-fcviikingit_0029

JJK:ssa kokeneempaan osastoon lukeutuva Mikko Manninen on kuluvalla kaudella ottanut edustusjoukkueen keskikentän laidalla dominoinnin lisäksi myös ensiaskeliaan seuran valmennuspuolella: laituri on mukana A-nuorten valmennustiimissä Jukka Västisen aisaparina.

29-vuotias Manninen on pelannut urallaan pitkälle yli 200 ottelua Veikkausliigassa ja nyt miehellä on meneillään ensimmäinen kausi Ykkösessä.

– Kyllähän tämä erilainen sarja on pelata. Liigaan verrattuna intoa ja vauhtia tuntuu olevan enemmän, taitoa ja järkeä sitten vähän vähemmän, Manu naurahtaa.

– Omalla paikalla laidalla on huomannut sen, että laitapakit pelaavat Ykkösessä herkemmin itsensä ulos tilanteista. Joskus puolustajat myös sijoittuvat aivan eri lailla, mihin liigassa tottui – sen kanssa saa olla huolellinen, ettei syötä paikkaan, jossa olettaa olevan tyhjää, ja sitten siellä onkin puolustaja.

Manninen on kauden mittaan ehtinyt pelata useammassakin roolissa eri puolilla keskikenttää, pääosin paikaksi on vakiintunut kuitenkin tuttu oikea laita. Myös maaleja on syntynyt toistaiseksi jo neljä – liigassa vain JJK:n pronssiin johtaneella kaudella 2011 Manu on viimeistellyt enemmän kuin kolme osumaa kaudessa.

– Joo, vahinkoja pääsee joskus sattumaan…on ollut muutama maalipaikka, niin on sitten tullut pari maaliakin.

– Kokonaisuudessaan ollaan mielestäni pelattu aika odotetusti. Ei ehkä kaikissa otteluissa olla ylletty tasollemme, mutta toisaalta olemme myös pystyneet venymään. Eiköhän tuo nykyinen paikka keskikastissa ole ihan ansaittu.

Ykkösestä povattiin varsin tasaista – mitä se tiukan keskikastin osalta onkin. Kärki- ja häntäpää ovat kuitenkin erottuneet.

– Alkukaudesta vaikutti siltä, että tulossa on todella tasainen sarja. Mutta kun kausi eteni ja kentät alkoivat olla hyvässä kunnossa, alkoivat myös joukkueiden tasoerot näkyä – osa kykenee pelaamaan varsin hyvääkin futista, osa tyytyy sitten vain nakkelemaan pitkää palloa.

a-treenit_180714_2

Ensiaskelet valmentajana

Manninen aloitti viime vuonna myös valmennuskurssit ja on ollut kuluvan kauden ajan A-nuorten valmentajana yhdessä Jukka Västisen kanssa.

– Valmentaminen on ollut kyllä varsin mukavaa hommaa! Meillä on A:ssa hyviä poikia ja myös yhteistyö valmennuksessa sujuu hyvin. Molemmat vedetään pojille treenejä – Jukalla kokeneena valmentajana on oma tyylinsä, ja itse vähän vielä etsin omaani, Manninen naurahtaa.

– Ajan mittaan muotoutuu vielä varmasti selkeämmin se oma tapa valmentaa. Pyrin kuitenkin keskustelemaan poikien kanssa.

Manu myöntää kuitenkin, että oman pelaamisen ja valmennuskoulutuksen yhdistämisessä on haasteensa.

– Talvella tuli melko pitkiä päiviä, kun oli itsellä kahdet treenit ja siihen päälle kurssitehtäviä ja junnujen harjoitusten suunnittelua. Nyt kesäaikaan on vähän rennompaa, ehdin tuossa olla jopa viikon täysin lomalla! Se on heinäkuussa futaajalle aika harvinaista, Manninen nauraa.

Hilu tuulettaa

”Opettaa näkemään pelin uudella tavalla”

A-nuorten valmentajana Manninen toimii nuorten pelaajien opastajana – ja osin sama rooli on myös kuluvan kauden nuorekkaassa edustusjoukkueessa.

– Varmaan se osittain näkyy myös kentällä, että tulee sielläkin otettua nyt enemmän sitä opastajan roolia, johon A-poikia valmentaessa on tottunut.

– Vaikka kyllähän edustuksen jätkillä on homma aika hyvin jo hallussa. Eipä tuosta kokeneemman roolista tai esimerkkinä olosta sen kummemmin osaa paineita ottaa – nostaa vaan omaakin fiilistä, kun noilla nuoremmilla on niin paljon intoa!

Manninen sanoo, että valmentajan näkökulma on tuonut uuden ulottuvuuden myös omaan pelaamiseen.

– On se avannut silmiä uudella tavalla, kun on alkanut ajattelemaan kuten valmentaja. Nyt osaa hahmottaa ottelun alussa eri tavalla kuin aiemmin, miten vastustajajoukkue ryhmittyy kentällä ja miten he joukkueena liikkuvat eri tilanteissa, esimerkiksi vastahyökkäyksissä. Osaa sitten pelin aikana paremmin ennakoida, mihin kentällä aukeaa tilaa – ja käyttää sen tilan hyväkseen.

– Ikään kuin katsoisi peliä penkiltä valmentajana ja tekee sitten itse kentällä sen, mitä valmentajana haluaisi pelaajan tekevän.

Manninen pohtii, että valmentajan ajattelutapaan tutustuminen voisi olla junioripelaajille varsin hedelmällistä.

– Olisi varmasti hyödyllistä, jos jo vanhimmille juniori-ikäluokille pidettäisi lyhyt, päivän-parin mittainen perehdytys valmennukseen – jätkät joutuisivat miettimään treenaamista, pelaamista ja niiden suunnittelua uudesta näkökulmasta. Se voisi avata heillekin uudenlaista tapaa ajatella peliä myös kentällä.

Myös valmennusuran jatko kiinnostaa.

– Kyllä tätä varmasti tulee jatkettua. Valmennus tuntuu semmoiselta hommalta, joka tuo aina eteen uusia haasteita: koskaan et ole valmentajana valmis. Peli muuttuu jatkuvasti, joten itseäänkin on kehitettävä jatkuvasti, jos haluaa olla hyvä.

Seuraavan kerran Manninen ja muut Kettupaidat ovat tulessa lauantaina 16.8. Tampereella, kun Ilves isännöi kettulaumaa kello 16 alkaen.